Sukulaiset hukassa

Nuori sukulaiseni lähestyi minua sähköpostilla. "Kävin tänään hautausmaalla laittamassa mummoni ja vaarini hautaa kesäkuntoon. Mietin, että en tiedä juuri mitään isäni isän suvusta. Isällä, kun ei ollut sisaruksia, eikä hänellä ollut juuri tapana pitää yhteyksiä sukulaisiinsa. Vaarin kuolemastakin tuli nyt 25 vuotta. Vanhempiasi näin, kun asuimme samalla paikkakunnalla. Heidän kuoltuaan sekin side katkesi. Olisi kiva saada tietää jotakin isän suvusta vaarin puolelta.", hän kirjoitti.

Havahduin miettimään, onko tämä vain yksittäinen tapaus vai kuvaus tulevaisuuden Suomesta, jossa sukulaisverkko on romahtanut. Vielä sata vuotta sitten uuden lapsen syntymä keskimäärin joka toinen vuosi oli toistuva luonnonlaki missä tahansa suomalaisessa perheessä. Murtomäen sukukirjankin sivulta voimme lukea tarinoita 10-15-lapsista sisarussarjoista. Siskoja, veljiä ja myöhemmin tätejä, setiä ja enoja riitti useammallekin sukupolvelle.

Omat isovanhempani olivat hedelmällisessä iässä 1920-luvulla. Heille syntyi kahdeksan vuoden aikana kaikkiaan seitsemän lasta. Isovanhempieni lapsenlapset, minä mukaan lukien, tulivat maailmaan 1950- ja 1960-luvuilla. Meitä serkuksia oli vain seitsemän. Laskin nopeasti, jos isovanhempani vielä eläisivät, heillä olisi nyt kaksitoista lastenlasten lasta. Nopea päätelmäni oli, että sukumme ei enää kasvakaan entiseen malliin.

Sodan jälkeisiin vuosina 1945-1950 syntyivät ns. suuret ikäluokat. Suomeen tuli keskimäärin 100.000 uutta lasta joka vuosi. Maamme syntyvyys oli silloin huipussaan. Nykyinen syntyvyys on keskimäärin 60.000 lasta vuodessa. Suomen kokonaishedelmällisyysluku on laskenut merkittävästi. Jokaista naista kohden syntyy enää 1,8 lasta. Tästä seuraa, että perhekoko on viime vuosikymmenien aikana muuttunut radikaalisti. Pääsyy tähän on raskauden ehkäisyn käyttöönotto. Tosin ilman sitä naisten laajamittainen työssä käynti ei olisi mahdollista.

Kiinassa on ollut käynnissä jo liki 40 vuotta merkittävä väestöpoliittinen kokeilu. Siellä perheen lapsiluku on lailla rajoitettu yhteen. Muistan 30 vuoden takaa, kuinka ystäväni, soveltavan ekologian professori, varoitteli asiasta: "Tilanne on inhimillisesti kestämätön. Koittaa aikaa, jolloin Kiinassa ihmisillä ei ole sukulaisia, ei siskoja eikä veljiä, ei tätejä eikä setiä. Se on surullista." Se aika on koittanut nyt, ja Kiinasta kuuluu huolestuttavia uutisia. Naimaikäisen miesten on vaikea löytää puolisoa, sillä sopivien kandidaattien vähäisyyden lisäksi lasten sukupuolijakaumaa on aikanaan manipuloitu abortoimalla ei-toivotut tyttölapset.

Perhekoon pieneneminen näkyy Suomessakin. Jokin aika sitten lehdessä olleen uutisen mukaan hautajaisissa vainajalle on paikoin vaikea löytää kuutta miespuolista kantajaa, koska monen lähisuku on lapsiluvun alentumisen vuoksi supistunut liian pieneksi. Yhteiskuntamme kipuilee myös eläkeongelman kanssa. Väestön huoltosuhde on heikentynyt suurten ikäluokkien jäätyä eläkkeelle. Puhutaan eläkepommista: pienten ikäluokkien on jaksettava pitempään työelämässä, jotta eläkerahaa riittäisi kaikille myös tulevaisuudessa.

Kuolema seuraa elämää vääjäämättä. Väestön väheneminen on Suomessa ennen muuta alueellinen ongelma. Monet Itä- ja Pohjois-Suomen kunnat tyhjenevät, kun nuori, työikäinen väestö muuttaa etelän kasvukeskuksiin. Jäljelle jäävät usein vain vanhukset, joiden viimeinen matkakohde on hautausmaa. Tämän sukulehden numerossa on taas useita muistokirjoituksia. Se kertoo, että Murtomäen suvussakin sukupolvet seuraavat toisiaan: on aika syntyä, mutta myös aika kuolla.

Keuruun Murtomäen sukuyhdistyksen hallitus on kokoontunut menneen talven aikana kahdesti. Vakioasioiden lisäksi asialistalla ovat olleet yhdistyksen jäsenyysasiat, Multianniemen sukuhaaran sukututkimus ja vuoden 2015 kesän sukukokous ja -juhla Multialla. Yhdistyksen jäsenrekisterissä on 1.500 nimeä, mutta keskimäärin vain 230 heistä maksaa vuosittain jäsenmaksunsa. Ongelman kestävä ratkaisu vaatinee uudenlaista innovatiivisuutta.

Kevään ilouutinen on se, että Multianniemen sukuhaaran jälkipolvien sukututkimus vuodesta 1765 aina vuoteen noin 1900 saatiin viimein valmiiksi. Eija Lemmetty ja Maarit Mäkelä ovat tehneet suurtyön. Tutkimuksessa on 126 sukutaulua ja niissä noin 500 nimeä. Tarkoitus on, että tutkimus pannaan ainakin pehmeisiin kansiin ja julkistetaan seuraavassa sukujuhlassa kesällä 2015. Sukukokouksen ja -juhlan valmistelu on käynnissä. Tilaisuus pidetään 4.-5.7.2015 Multialla. Juhlapaikaksi on valittu Multian seurakuntakeskus. Iltajuhlapaikka ei ole vielä varmistunut, mutta alustava varaus "sukulaistalosta" on jo tehty. Sunnuntaipäivänä on juhlaretkeily Vehkooseen ja Vilhulaan. Pankaa päivämäärä muistiin, ja kannustakaa myös nuorta polvea, sukujuhlan ensikertalaisia matkaan.

Palaan vielä alussa mainitsemaani nuoreen sukulaiseeni, jonka lähisuku oli kirjaimellisesti hukassa. Lähetin hänelle sähköpostilla aimo annoksen tietoa hänen isänsä suvusta. Kerroin isovanhempien perheen elämästä, tädeistä, sedistä, serkuista ja heidän lapsistaan. Parin päivän kuluttua tuli vastaus. "Oli tosi mielenkiintoista lukea suvusta, ja ehdottomasti kiinnostaa kuulla kaikista ja kaikesta. Minulla on kuusi lasta. Esikoisellani on tänä keväänä ylioppilasjuhlat ja kolmanneksi vanhin pääsee kesällä ripille. Veljellänikin on kaksi lasta, ja sukupuu on alkanut kiinnostaa myös häntä. ", tämä nuori nainen kirjoitti. Nuorissa on myös Murtomäen suvun ja sukuyhdistyksen tulevaisuus.

Hyvää kesää kaikille sukulaisille!

Pekka T Rajala

Keuruun Murtomäen sukuyhdistyksen puheenjohtaja


Paluu edelliselle sivulle Etusivulle Yhteystiedot