Terveisiä Murtomäestä!Sukuyhdistyksen hallituksella oli viime syksynä mahdollisuus vierailla suvun alkukodissa - Keuruun Haapamäen Murtomäessä. Talon nykyisen isännän Esko Murtomäen ystävällisestä kutsusta saimme pitää hallituksen kokouksen talon vanhan päärakennuksen pirtissä. Käynti oli monelle meistä ensimmäinen ja samalla hyvin avartava kokemus. Suvun alkuhistoria valottui elävästi Murtomäen pihapiirin rakennusten ja siellä vallinneen tunnelman kautta. Murtomäen talon vanha pihapiiri on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi ympäristöksi. Vanha nikkarityylinen asuinrakennus on 1700-luvun lopulta, toinen asuinrakennus on 1860-luvulta, pakari, puoti sekä talli- ja luhtirakennus ovat kaikki 1830-luvulta. Rakennukset ovat tiiviissä ja yhtenäisessä muodostelmassa. Lohkokivinavetta on rakennettu 1889. Viljamakasiini on vuodelta 1759, riihi ja kaksi latoa ovat 1800-luvulta. Loitompana on rivi yhdistettyjä 1700-luvun aittoja. Entinen savutupa on 1600- luvun taitteesta, ilmeisesti ajalta ennen Murtomäen suvun taloon tuloa. Murtomäen rakennusperintö on todella arvokas läpileikkaus sukumme talonpoikaisesta historiasta. Sukuyhdistystoiminnan keskeinen lähtökohta on tuntea suvun alkukoti - pitäjä, kylä tai talo - josta suku on maailmalle lähtenyt. Meille Keuruun Murtomäen suvussa tämä on selvää: polveudumme kaikki Murtomäen talon ensimmäisestä isännästä Esko Juhonpojasta ja hänen vaimostaan Elina Iisakintyttärestä, jotka asettivat 1730-luvulla asumaan Keuruun Haapamäen Murtomäkeen. Meidän alkukotimme on säilynyt muistona jälkipolville. Harvalla suvulla on tällaista kulttuuriperintöä! Sukututkimuksesta tuli maailmanlaajuinen muotiharrastus v. 1976, kun afroamerikkalainen kirjailija Alex Haley julkaisi romaaninsa Juuret. Kirjan alussa Haley kuvaa esi-isänsä, Afrikasta kidnapatun gambialaisen Kunta Kinten vaiheita orjuuteen Yhdysvaltain Marylandiin. Kirjan edetessä tarina laajenee huikeaksi sukukertomukseksi, jossa kirjailija itse edustaa seitsemättä sukupolvea. Kirja synnytti valtavan innostuksen kaikkialla maailmassa: keitä me olemme, mistä me tulemme, missä ovat meidän juuremme. Suomessa sukuja on tutkittu jo paljon pidempään. Ensimmäiset Murtomäen sukua koskevat sukututkimukset tehtiin varhain 1930-luvulla, ja sukuyhdistyskin perustettiin jo v. 1947. Olemme edelleen ylpeitä siitä, että Keuruun Murtomäen sukuyhdistys on yksi Suomen vanhimmista talonpoikaisista sukuyhdistyksistä. Tuomas Tuomaanpoika Murtomäen ja Helena Markuntytär Mäntän jälkipolvet ovat nyt kovissa kansissa. Suvun toisen päähaaran, Maria Eskontytär Murtomäen ja Matti Tuomaanpoika Multian jälkeläisten, tutkimus on hyvässä vauhdissa. Tuloksia saataneen seuraavaan, v. 2015 Multialla pidettävään sukukokoukseen mennessä. Liki 40 vuotta sitten Suomessa alkanut sukututkimusinnostus on tuottanut hyvää tulosta. Pelkästään Keuruulla ja sen naapuripitäjissä on perustettu noin parikymmentä sukuseuraa ja -yhdistystä, joiden sukututkijat ovat tehneet uutterasti sukututkimustyötä. Sukututkimuksen tärkeimmät tietolähteet, vanhimmat kirkonkirjat, ovat nyt netissä kaikki saatavilla. Tuhannet silmäparit lukevat jatkuvasti vanhalla ruotsilla kirjoitettuja koukeroisia tekstejä. Sukujen salat aukeavat: syntyy sukutauluja ja niihin liittyviä tarinoita Me kaikki kuulumme isän ja äidin puolelta moniin eri sukuihin. Suvut verkottuvat avioliittojen kautta. Pienillä paikkakunnilla syntyy kudelmia, jossa me kaikki olemme lopulta sukua toisillemme monien eri sukujen kautta. Yhdistelemällä eri sukuyhdistysten keräämiä tietoja elämän suuren palapelin palat voidaan loksauttaa paikalleen. Vanhan Ruoveden alue asutettiin pääosin 1500- ja 1600-luvuilla. Kantasuvut saapuivat kolmesta eri suunnasta: Satakunnasta, Hämeestä ja Savosta. Ensiksi asutettiin vesistöjen varret. Karuimmat vedenjakajaseudut saivat asutuksen vasta 1800-luvun lopulla. Keurusselän Seudun Sukututkijat on tehnyt hienon aloitteen sukuyhdistysten tutkimusyhteistyön käynnistämiseksi alueen sukujen kesken. Yhdistystä on syytä tukea sen pyrkimyksissä seudun kantasukujen selvittämisessä. Keuruskosken Mäntän suku on nousemassa vahvasti yhdeksi alueen pääkantasuvuista. Talo oli asutettu jo 1500-luvulla, ja suvulla on hyvin vahvat siteet alueen muihin sukuihin, mm. Keuruun Murtomäen ja Vaissin sukuihin. Lähivuosien tutkimuksissa selvinnee, muodostaako myös Esko Juhonpoika Murtomäen esi-isäsarja, Pihlajaveden Kömin suku, madollisesti yhden alueen kantasuvuista. Sukuja on mahdollista tutkia myös nykyaikaisen geenitutkimuksen keinoin. Näytteenotto on kivuton, ja luotettavat, runsaat 100 euroa hengeltä maksavat tulokset saadaan laboratoriotutkimusten avulla parissa viikossa. Mäntän sukua edustava Tuomas Niilonpoika Mäntsän jälkeläisten sukuseura teetti hiljattain eri sukuhaaroja koskeneen geenitestin. Tulokset osoittivat sukutaulujen tiedot oikeiksi: kaikki testatut, eri sukuhaarojen edustajat olivat perimän kautta sukua keskenään. Vaikka sukututkimuksella menee hyvin, sukuseuratoiminta on kohdannut yllättäviä vaikeuksia. Alkukesällä julki tulleen uutisen mukaan sukuyhdistykset eivät kiinnosta 30- ja 40-vuotiaita, elämänsä ruuhkavuosia eläviä henkilöitä. Monien yhdistysten on ollut vaikea löytää puheenjohtajia, sihteereitä ja muita toimihenkilöitä. Suurin osa sukuyhdistysten jäsenistä on varttunutta väkeä. Näin on Keuruun Murtomäen sukuyhdistyksessäkin. Kuolema korjaa väistämättä jäsenistöämme hautuumaalle tiuhaan tahtiin. Jäsenmäärän vähetessä myös yhdistyksen talous ja myöhemmin koko toiminta joutuu vaaraan. Lisää nuoria pitäisi saada mukaan yhdistykseen jäseniksi ja sitä kautta yhdistyksen toimintaan. Olemme päättäneet yhdistyksen hallituksessa käynnistää jäsenkampanjan, ja vetoamme tätä kautta vanhempiin ja isovanhempiin, jotta he ilmoittaisivat lapsensa ja lapsenlapsensa yhdistyksen jäseniksi. Yhdistyksen tulevaisuus on nuorissa sukupolvissa. Hyvää kesää kaikille sukulaisille! Pekka T Rajala
|