SUKUTUOTTEIDEN HISTORIA
Professori, taiteilija Lauri Santtu sai v. 1967 haltuunsa vanhimman sisarensa, Alma Maria Järvisen kuoltua katajaisen puulusikan, jonka varteen oli kauniisti veistetty rakkauden ja toivon symbolit: sydän ja ankkuri. Tämän puulusikan oli aikanaan todennäköisesti valmistanut morsiuslahjaksi Eva-Greta Murtomäen (v. 1808-1897) sulhanen, Aleksander Fredrikinpoika Collin (v. 1809-1852).

Eva-Gretan perintönä lusikka joutui hänen tyttärelleen, Krispina Auroralle (v. 1839-1914), joka puolestaan antoi sen tyttärensä, Julia Georginan (v. 1864-1944) vanhimmalle tyttärelle, Alma Maria Järviselle (v. 1883-1967).

Taiteilija Santtu sai aatteen valmistuttaa kokeeksi puulusikan kokoisen ja näköisen hopealusikan, jota tultaisiin myymään sukumuistoksi suvun jäsenille. Monien kokeilujen ja taitavien taidevalajien ja kultaseppien avulla se onnistuikin. Ajatusta kehitettiin edelleen ja tehtiin seuraavaksi jälkiruoka-, kahvi-, ja mokkalusikka.

Myöhemmin valmistuivat vielä puulusikan pään koristeaiheesta riipus ja solki sekä sen jälkeen korvakorut. Sittemmin aihetta käytettiin valmistettaessa sukuvaakuna ja -viiri, joissa myös näkyvät sydän ja ankkuri - rakkauden ja toivon symbolit. Viimeiseksi on tehty tekstiilejä - kasseja, t-paita, huivi ja tyynyliina.

Sukulusikan periytymistarina on jatkunut katkeamatta jo 5. sukupolvessa. Ohessa lusikan nykyisen haltijan kirjoitus.

* Sukulusikka kulkee perintönä suvussa Kirjoittanut Simo Murtomäki