Ohra-ahon talon vaiheita

Keuruun Valkealahden kylässä sijaitsi Ohra-ahon uudistalo, joka oli erotettu Tiusalasta vuonna 1784. Vasta talon kuudes omistaja oli murtomäisiä, Tuomas Tuomaanpoika Murtomäki (1776-1855) ja hänen vaimonsa Helena Markuntytär Mänttä (1779-1851). Kun heidän tyttärensä Karoliina Tuomaantytär Murtomäki (1811-1870) meni naimisiin Kiteellä syntyneen kauppias Johan Fredrik Arppen (1811-1881) kanssa vuonna 1834, he muuttivat Ohra-ahoon ja ostivat talon itselleen vuonna 1844. Karoliinalla ja Johanilla oli viisi lasta; Karl Tuomas (1835-1902), Johan Fredrik (Juho) (1836- 1894), Effendi ( 1838- 1912), Severiina Bernhardiina (1840-1917) ja, Niklas Abraham (Niilo) (1842-1917). Talon kahdeksanneksi isännäksi tuli heidän vanhin lapsensa Karl Tuomas, joka myöhemmin muutti Iso-Moijaseen. Tämän jälkeen vanhemmat antoivat Ohra-ahon talon häälahjaksi tyttärelleen Severiina Bernhardiinalle ja tämän miehelle Karl Fredrik (Kaarlo) Kajanderille. Tilalla oli tuolloin 1/8 manttaalia perintömaata, 1/8 manttaalia ja kruunun lisämaata, joten tilan koko oli ¼ manttaalia. Keuruun maataloustilasto vuodelta 1881 kerrotaan, että Ohra-ahossa oli tuolloin metsää 713 ha, peltoa 55 ha, niittyjä 20 ha ja 3 torppaa. Seuraavaksi talon omistajaksi tuli Severiina ja Kaarlo Kajanderin neljäs lapsi, Edvin Abraham (1875-1950) Kajander ja puolisonsa Hilja Ettia Samuelintytär Lampila (1880-1917). Edvin muutti sukunimekseen Ohra-aho talon nimen mukaan vuonna 1906. Tuolloin Ohra-ahon (RN:o 6:6) pinta-ala oli 300 ha, peltoa oli 10 ha. Hiljan kuoltua Edvin myi talon Loila Oy:lle, jonka omisti vihtiläinen puutavaraliikemies Niilo Ahlgren. Hän oli ostanut tuohon aikaan useita keuruulaisia taloja. Myynnin jälkeen Edvin osti talon Haapamäen keskustasta ja perusti ajurinliikkeen. Myöhemmin Loila Oy möi Ohra-ahon usealle eri taholle, mm Serlacius Oy:lle. Kerrotaan, että Serlacius siirrätti Ohra-ahon päärakennuksen Mäntän tehtaiden klubirakennukseksi. Tällä hetkellä Ohra-ahosta on jäljellä vain syytinkitupa, jonka omistavat nyt Veikko ja Riitta Miilunpohja. kirjoittanut Riitta Kangasaho

Paluu edelliselle sivulle	Etusivulle	Yhteystiedot